Kirjallisuuspenkkejä ja sairastelua

 

Blogissa on ollut viime aikoina hiljaista typerän syysflunssan takia. Keskimäärin olen ollut huonovointinen jo viimeiset kaksi viikkoa. Ensin tuli oksennustauti ilman oksentamista, mikä oli varsin kummallinen fiilis, kun oksetti koko ajan, mutta mitään sen jännempää ei tapahtunut. Siitä toettuani iski flunssa täydellä teholla. Toivon, että senkin olen jo pikkuhiljaa selättänyt, koska alan olla kertakaikkisen kyllästynyt olemaan väsynyt ja energiaton. Lisäksi tässä vaiheessa vuotta alkaa paniikki iskeä, että miten ehdin nähdä sen kaiken, mitä täällä asuessani haluaisin nähdä.

Olen yksi maailman onnettomimmista sairastajista. Minulla ei tarvitse olla lämpöä kuin noin 37 astetta, jonka jälkeen kiireen vilkkaa otan puhelimen kouraani ja soitan armaalle äidilleni, että nyt minä kuolen, minä kuolen. Se saa äitini joka kerta nauramaan ja pyörittelemään silmiään, mutta tällä kertaa en raaskinut soittaa edes myötätuntopuhelua Suomeen.

 

Sairastaminen ei ikinä suju minulta ilman muiden onnettomuuksien läsnäoloa. Niinpä tälläkin kertaa epämukavuuttani lisättiin sillä, että läppärini ärsyttävä laturi meni poikki ja akku rikki. Toisin sanoen sillä hetkellä, kun vaivuin sängyn pohjalle sairastamaan, läppärini otti ja pimeni. Eikä sitä saanut maaniteltua käyntiin millään. Ja mitä on sairastaminen ilman tietokonetta ja nettiä, kysyn minä? Ainakin sata kertaa ankeampaa kuin sairastaminen netin kanssa.

Heti kun tuli yhtään tolkumpi hetki, tankkasin itseni täyteen särkylääkettä ja lähdin kaupungille ostamaan uutta laturia. Uuden ja sopivan laturin sain onneksi, mutta en ilman nolottavaa keskustelua asiakaspalvelijan kanssa. Hän nimittäin halusi välttämättä tietää, minkä MacBookin oikein omistan. Myyjän ilme oli pöyristynyt ja epäuskoinen, kun jouduin tunnustamaan, etten tiedä. Olen saanut tämän koneen käytettynä käsiini. Tiedän, että se on vanha ja lihava ja iso ja kaikki tuijottavat sitä ällistyneenä ja kysyvät, että mikä tuo on. Siksi en tiedä vuotta varmaksi, veikkaisin ehkä vuotta 2001. Joskus kun tulen rikkaaksi tai ainakin vakavaraiseksi, taidan siirtyä vähän uudempaan malliin...

 

Viime ajat olen siis ollut varsin pahantuulinen, mutta tästä eteenpäin aion olla enemmän kuin positiivinen, sillä lokakuu on täynnä toinen toistaan hauskempia juttuja! Viiden päivän päästä löydän itseni Irlannista. Meillä on neljä päivää aikaa Emin kanssa ottaa Irlanti haltuun. Haltuunottoa helpottanee vuokrattu auto, jolla toivottavasti pääsee kätevästi liikkumaan paikasta toiseen. Lokakuu on myös Suomi-vierailijoiden kuukausi. Ja lomapäiviäkin löytyy työvuorolistastani, mikä tarkoittaa enemmän hauskanpitoa ja vähemmän töitä (jeee!).

 

 

Jos sitten vihdoin päästäisiin itse asiaan eli postauksen kuvituskuvina toimiviin kirjallisuuspenkkeihin. Niitä on kesästä lähtien ollut ympäri Lontoota yhteensä 51 kappaletta. Paikalliset taiteilijat ovat kuvittaneet penkkeihin kuuluisia brittikirjailijoiden teoksia. Kirjallisuuspenkkejä löytyy neljän eri polun varrelta ja joskus niihin törmää ilman karttaakin kaupungilla. Kiersin itse Bloomsbury Trailin, koska sen varrelta löytyivät minulle tutuimmat kirjailijat.

Ikävä kyllä, penkit korjataan ihan lähipäivien aikana parempaan talteen. Idea oli kuitenkin jälleen kerran hauska!

Joistain penkeistä näkee heti, mitä kirjaa siinä on kuvattu, mutta joka tapauksessa kirjailijat ja heidän teoksensa esiintyvät postauksessani ylhäältä alas tässä järjestyksessä:

Arthur Conan Doyle; The Curious Case of Sherlock Holmes

Virginia Woolf; Mrs Dalloway

Jane Austen; Pride and Prejudice

J. M. Barrie; Peter Pan

Ian Fleming; James Bond Stories

Agatha Christie; Hercule Poirot and Greenshore Folly