sunnuntai 31. elokuuta 2014

Pembrokeshire Coast Path




Ollaan viime päivät R:n kanssa yritetty miettiä, mikä oli sen biitsin nimi, jonne käveltiin Barafundle Baylta. Jopa Google Maps kieltäytyy yhteistyöstä tämän rannan kohdalla. Kuitenkin tarkan salapoliisityön jälkeen olen aika varma siitä, että käveltiin Pembrokeshire Coast Pathia pitkin Broadhaven beachille tai Broad Haven South beachille, riippuen siitä, kumpaa nimeä paikalliset ikinä haluavatkaan paikasta käyttää.



Tämäkin ranta oli tosi kaunis, mutta nälkäisinä ja janoisina emme ehtineet viipyä biitsillä kovin pitkään.

Kävelyreitti takaisin autolle oli sekin aikamoinen elämys, sillä törmäsimme reitin varrella satoihin lehmiin, joita tietenkin ihailimme suurkaupunkilaisille ominaisesti eli syvän kunnioituksen vallassa.


Ymmärtääkseni Walesin upeimmat biitsit löytyvät juuri Pembrokeshiren alueelta, joka sijaitsee Lounais-Walesissa. Toinen kaunis ranta-alue löytyy Luoteis-Walesista, mutta siihen meillä ei ollut enää aikaa. Seuraavalla kerralla kun lähden Walesiin, ajattelin varata vähintään viikon pelkkään biitsihyppelyyn.

perjantai 29. elokuuta 2014

Aurinkoa kalastamassa


Monille lehdille, matkaoppaille ja nettisivuille iskee tasaisin väliajoin välttämätön tarve laittaa maailman kauneimmat rannat paremmuusjärjestykseen. Yleensä matkaoppaiden kuvailemat kuvankauniit biitsit löytyvät eksoottisilta kaukomailta. Nähdäkseen niitä turistiparka joutuu viettämään ensin tuntikausia eri lentokoneissa ja lentokentillä, sen jälkeen hyppäämään tuntikausiksi autoon tai bussiin ja monen vuorokauden matkustamisen jälkeen tyrmäävän upean biitsin näkee vihdoin noin 10 kilometrin viidakkokävelyn jälkeen varvassandaalien irvistellessä mutakävelystä mustina ja käsivarret punoittaen verenhimoisten hyönteisten pistoista.


Aikaisemmin myös minä uskoin, ettei Euroopasta voi löytyä täydellisen turkoosia merivettä, valkoista hiekkaa, pehmeitä dyynejä ja vihreää kasvillisuutta samalla kertaa. Olin väärässä. Olin kyllä väärässä myös siitä, että ainoastaan turkoosi merivesi ja valkea hiekka tekisivät rannasta täydellisen kauniin. Esimerkiksi Hailuodon pikkuruinen Pöllänlahden uimaranta ja Skagenin tammikuisessa kirpeydessä lepäävät autiot ja pitkät rannat ovat mykistävän kauniita paikkoja.

Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että eräät maailman kauneimmista biitseistä löytyvät Walesista. Walesin biitsien hyviin puoliin kuuluvat ehdottomasti lyhyet lento- ja automatkat. Pienehkö miinuspuoli on tietenkin se, että Walesissa sataa aina. Paitsi juuri silloin, kun meillä oli biitsipäivä!


Meidän ensimmäinen biitsipysähdys tapahtui Barafundle Baylla, jonne pääsi kävelemällä parkkipaikalta 15 minuutissa. Rannalla ei ollut vessoja tai kahviloita, vaan biitsi oli jätetty koskemattomaksi luonnonrannaksi. Aurinko helli niin, että jopa minä päätin uskaliaasti heittää talviturkkini Atlantissa.

Monen tunnin loikoilun jälkeen päätimme jatkaa biitsihyppelyä ja siirryimme kävelemään ylös rantakallioiden päälle, jossa meni vaellusreittejä oikealle ja vasemmalle. Lähdimme seuraamaan rantaviivaa, potkaisimme varvassandaalit pois jalasta, ja kuljimme niittyjen ja lammaslaidunten läpi.



Päivä oli kokonaisuudessaan ihan mahtava, ilma oli mahtava, maisemat käsittämättömän upeita ja seura hyvää. Viikkokausia podetun koti- ja Suomi-ikävän keskellä teki niin hyvää kohdata tuollainen päivä!

Matkalla kohti seuraavaa biitsiä seurailimme Pembrokeshire Coast Pathia, josta olivat upeat näkymät jylhiin rantakallioihin sekä autioille pikkubiitseille. Niihin näytti pääsevän ainoastaan veneellä. Tavattiin myös meidän hostellilla tyttö, joka oli ollut jo päiväkausia vaeltamassa juuri tuota samaa rantapolkua, mistä mekin kuljettiin pätkä.


tiistai 26. elokuuta 2014

Nukketalo värikkäässä nukkekylässä

Cardiffista jatkoimme matkaa syvemmälle Walesiin. Määränpäänämme oli pieni Fishguardin kylä Lounais-Walesissa. Matkan varrelle osui värikkäitä ja pieniä kyliä, mutta myös loputtomiin kumpuilevaa vihreää laaksoa. Kaiken vihreyden keskellä maisemasta erottuivat myös sadat valkoisina vilkkuvat pisteet, kesäpäiviään niityllä viettäneet lampaat. Useimmat lampaat vaikuttivat kauhean tyytyväisiltä elämäänsä, paitsi vasta kerityt lammasparat, jotka keskittyivät mököttämään menetettyään puolet ruumiinsa koosta.

Fishguardista olimme varanneet majapaikan kahdeksi yöksi. Saavuimme aivan sympaattiseen pikkutaloon, joka oli muunnettu asuintalosta hostelliksi. Auto piti jättää kylän maksulliselle parkkipaikalle yöksi, mikä oli minusta aluksi todella omituinen käytäntö ottaen huomioon sen, että asukkaita Fishguardissa on huikeat 3500 kappaletta. Luulisi, että katujen varsille mahtuisi muutama ylimääräinen turistiautokin maksutta, mutta ei. Lopulta maksullinen parkkipaikka osoittautui sympaattisen leuhkaksi yritykseksi matkia kaupunkien meininkiä, sillä päivän parkkimaksu teki yhteensä 0,40 puntaa.







































Illasta meillä oli vielä vähän valoisaa aikaa käydä lyhyellä kävelylenkillä tutustumassa uinuvaan kylään ja sen takaa pilkottavaan kauniiseen merimaisemaan. Montaa ihmistä ei tullut vastaan, mutta kylän kauneus ja luonnonläheisyys tekivät suurkaupunkilaiselle todella hyvää. Jälleen löysimme myös yhden mini-Stonehengen. Kävelylenkin jälkeen siirryimme hostellihuoneeseen iltapalalle ja seuraamaan mm-futista. Seuraavaksi päiväksi toivoimme loistosäätä, sillä päivä tulisi olemaan kesän ensimmäinen kunnon biitsipäivä!



maanantai 25. elokuuta 2014

Cardiff Bay II

Nyt on viimeisen Cardiff -päivityksen aika! Cardiff Baysta löytyy vähän poikkeuksellisempikin nähtävyys, sillä valtavaan maineeseen noussutta brittisarjaa, Doctor Whota, kuvataan suureksi osaksi juuri Cardiffissa. Lahdelmalla sijaitsee Doctor Who -museo, jossa on ilmeisesti nähtävillä sarjan lavasteita, roolihahmojen nukkeja ja asusteita sekä muuta sarjaan liittyvää.

Meistä kumpikaan ei ole seurannut sarjaa. Minun tietoni Doctor Whosta oli nolla, kun taas R. tiesi paljon enemmän sarjasta. Opin R:ltä muun muassa sen, että kuvissakin esiintyvä poliisipuhelinkoppi ei ole oikeasti puhelinkoppi, vaan Tardis, sisältä valtavan iso aikakone ja avaruusalus.



R. halusi nähdä Doctor Who Experiencen ulkoapäin, joten kävelimme ihmettelemään paikkaa. Kävimme myös Doctor Who -myymälässä ostamassa tuliaisen talonmiehellemme, joka on suuri sarjan fani. Mukaan tarttui Exterminate! -ranneke, joka on pysynyt M:n ranteessa siitä asti, kun sen hänelle annoin. Jos ymmärsin oikein, niin tuo kuvassa esiintyvä punainen - öö - robotti (?) on tohtorin vihollinen Dalek, joiden tunnuslause on exterminate.

Doctor Who -museon lisäksi Cardiff on myös norjalaista sukujuurta olleen kirjailija Roald Dahlin synnyinkaupunki. Edellisessä postauksessa on kuvia Millenium Centren edessä olevasta aukiosta, joka on perustettu kirjailijan kunniaksi. Keskellä aukiota sijaitsee kuvissakin näkyvä korkea vesipatsas, The Water Tower.

Cardiff -päivä huipentui italialaisessa ravintolassa, Zizzissä, syömiseen. Olin onnellinen, että vihdoin pääsin juuri tuohon ketjuravintolaan syömään, sillä Suomessa jo vuosia sitten aloimme kutsua hyvää ystäväämme tällä kummallisella lempinimellä. Kiki-zizi, terveiset siis vihdoin Zizzi-ravintolasta! Ruoka oli hyvää, tule tänne syömään! 

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Cardiff Bay I




Me täällä Lontoossa seurataan aina suurella mielenkiinnolla Suomen tapahtumia. Tänään tultiin työkavereiden kanssa siihen tulokseen, että kyllä siellä Suomessa sitten sattuu ja tapahtuu kaikenlaista! Niin Hesari, Iltasanomat kuin Iltalehtikin ovat lähipäivien aikana keskittyneet kahteen elämää suurempaan pääuutiseen: Cheekin stadionkeikkoihin ("Cheekin kasvot kostuivat sateesta ja kyynelistä") ja Armi Kuuselan vierailuun ("Näin säilytin suomenkielen taitoni"). Kohtuuden nimissä R. halusi lisätä, että puhutaan siellä myös Putin-juustoista. Huolissani täältä Lontoosta kyselenkin, että pärjäättehän te rakkaat nyt varmasti siellä Suomessa tämän kuohuvan ajan keskellä?

Ilahtuneena Suomen journalismin laadukkaasta tasosta päätin myös minä ilahduttaa teitä tänä iltana laadukkaalla blogitekstillä suoraan Walesin Cardiff Baysta.



Cardiff Bay sijaitsee muutaman kilometrin päässä Cardiffin keskustasta eteläänpäin. Paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen, varsinkin jos Cardiffin vierailu kuuluu muutenkin reissuohjelmaan. 

Keskusta on tosi moderni, ja alueen rakennuksiin on tehty paljon erikoisia ja kiinnostavia ratkaisuja. Cardiff Baysta tuli kotoisa olo, sillä se toi mieleen hienon pohjoismaalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun. Mieleenpainuvin rakennus oli ehdottomasti Millenium Centre, walesilainen taidekeskus, jossa pääsee näkemään niin balettia, oopperaa, musikaaleja kuin konsertteja. Rakennus oli kyllä hienompi ulkoa kuin sisältäpäin.

Pläräsin muuten yksi päivä kaikki blogissani esiintyvät kuvat läpi ja huomasin, että noin 90 prosenttia kuvistani käsittelee erilaisia rakennuksia (o-ou). Opin samalla uuden asian itsestäni eli ilmeisesti pidän rakennuksista, koska ne kiinnittävät huomioni. Jatkossa saatatte saada vähän hengähdystaukoa taloista, sillä kohta blogin täyttävät kuvat biitseistä ja vuoristosta. Vaihtelu virkistää voisi olla päivän sana.





perjantai 22. elokuuta 2014

Cardiff II




Castell Caerdydd eli Cardiffin linna on kaupungin kuuluisin nähtävyys. Linnalla on lähes 2000-vuotinen historia takanaan, sillä roomalaiset rakensivat samalle paikalle leirinsä jo ensimmäisellä vuosisadalla. 1000-luvulla roomalaisaikaisen raunion päälle alettiin rakentaa kunnon linnoitusta. Vuosisatojen kuluessa linnaa laajennettiin lisää.

Sisäänpääsy linnaan ja sen pihalle maksaa aikuiselta 12 puntaa. Ei oltu R:n kanssa ihan varmoja halutaanko pulittaa sellaista summaa, joten päätettiin ensin mennä linnan myymälään vähän selailemaan kortteja ja erilaisia julkaisuja. Jos linna näyttäisi huikealta kuvissa, voisimme harkita sisäänpääsyn maksamista.

Myymälään piti kulkea lipunmyynnin kautta, joten skippasimme koko lipunmyynnin kävelemällä sen läpi, ja siirryimme suoraan kiertelemään myymälään. Aikamme kierreltyämme huomasimme, että linnan pihalle pääsee kätevästi siirtymään myymälän ovesta. Yhtäkkiä huomasimmekin jo seisovamme suurella linnanpihalla ja päätimme vähän tutkia ilmaiseksi paikkoja.

Linnaan emme uskaltaneet yrittää ilman lippuja, mutta mäen päällä töröttävä normannien vuonna 1081 rakentama vahtitorni näytti niin houkuttelevalta, että lähdimme porskuttamaan sitä kohti. Tornista avautuivat hienot maisemat kaupunkiin ja sen ulkopuolelle. En ihan täysin siemauksin uskaltanut nauttia maisemista, sillä minua hermostutti ihan kauheasti olla linna-alueella ilman pääsylippua. Kaikenlaisissa lippuasioissa olen hirveän lainkuuliainen. En suostu esimerkiksi matkustamaan pummilla missäänpäin maailmaa, sillä ensinnäkään en kestä kiinnijäämiseen liittyvää jännitystä ja toisekseen liputta matkustaminen on minusta yksinkertaisesti väärin.






































En ole ihan varma saiko linna-alueella olla ilman lippua vai ei, mutta vähän hämäräpuuhilta se silti tuntui. Pelkäsin tietenkin kiinnijäämistä (matkaseuralaistani huvitti aivan valtavasti stressaamiseni ja lainkuuliaisuuteni) ja sitä, miten me pääsisimme huomaamatta pois alueelta. Lopulta menimme takaisin samaa reittiä mistä tulimmekin. Ensin matkamyymälään ja sieltä lipunmyynnin kautta ulos. Ostin myymälästä äidille muutaman tuliaiskirjan ja päätin pitää niitä näyttävästi kädessäni ulos mennessä, jotta vartijat, poliisi, MI6:n ja CIA:n agentit todella luulisivat, että olemme olleet koko ajan vain matkamyymälässä ostoksilla. Tämäkin sai R:n virnistelemään, ja tästä tapahtumasta piti tietenkin kertoa myös muille työkavereilleni (hmph). Saivat (taas) hyvät naurut kustannuksellani. Mutta sillä tempulla taisin harhauttaa kaikki ihmiset, sillä pääsimme R:n kanssa ulos alueelta kenenkään kiinnittämättä huomiota meihin (jeeee!).

Superhelpottuneena, kun selvisimme ilman sakkoja/vankilatuomiota/ oikeudenkäyntiä, lähdin kulkemaan eteenpäin askel kevyenä kuin höyhen. Pyörimme hetken Cardiffin kävelykadulla, bongasimme sympaattisen kauppahallin ja kuljimme kaupungin toisen maamerkin, valtavan Millenium Stadiumin, ohi. Stadionilla pelaavat kotiotteluitaan Walesin rugby- ja futisjoukkueet. Istumapaikkoja siellä on yli 70 000.

Sitten tulikin aika hylätä Cardiffin keskusta ja siirtyä ihailemaan Cardiff bayta, kaupungin erillistä ja ultramodernia eteläkeskusta.

torstai 21. elokuuta 2014

Cardiff I

Vain muutaman tunnin ajomatkan päässä Lontoosta sijaitsee moderni ja nuorekkaan oloinen Cardiff, Walesin pääkaupunki. Yli 300 000 asukkaan Cardiff on Lontoosen verrattuna ihanan pieni ja kompakti, kävellen päivässä nähtävä kokonaisuus.

Ilmeisesti jokaisessa Britannian kaupungissa kuuluu olla vähintään yksi puistoalue ja kaupungin poikki virtaava joki. Cardiffista löytyi sekä Taff -joki että Bute Park. Puistoalue oli iso ja hyvin hoidettu. Sen laitamilta löytyi hauska kehys kuvien ottamista varten ja mini-Stonehenge.


Heti puiston laitamilta alkoi lystikäs Animal Wall, josta löytyy muuriin ikuistettuna 15 eläintä. Muurilta löytyy peruseläimiä kuten leijonia, susi, karhu ja apinoita, mutta myös vähän erikoisempiakin eläimiä kuten pesukarhuja, pelikaani sekä muurahaiskarhu. Osalla eläimistä on elävännäköiset lasisilmät, jotka tapittavat ohikulkevien ihmisten ylitse.

Cardiff -päivänä meitä helli kesän siihen astisista päivistä lämpimin (lue: oli tukalan kuuma). Kaupungissa ei paljon tuulenvire hiuksia päässyt heiluttelemaan, joten reppu sai hien lipittämään pitkin selkää jo aamusta lähtien. 



Olimme yötä Nosda -nimisessä hostellissa, joka oli tosi hyvä ja sijaitsi ihan keskustan kupeessa. Meiltä oli muutaman minuutin kävelymatka puistoon ja eläinmuurille, josta olikin kätevä aloittaa päivä. Seuraavaksi siirryimme Animal Wallilta muutaman metrin eteenpäin ja näimme jo Cardiffin kuuluisimman nähtävyyden, linnan. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.