tiistai 21. tammikuuta 2014

Nti asiakaspalveluassistentti

Oon töissä Lontoon suomalaisella merimieskirkolla. Kirkon sisältä löytyy niin kahvila, ruokala, kauppa, kirjasto, sauna kuin hostellikin.

Asiakaspalveluassistentti on se nimihirviö, jota mun työnkuvasta käytetään. Ja työnkuvaanhan kuuluu paljon kaikenlaista. Ennen kaikkea se on asiakaspalvelutyötä. Me toimitaan vastaanotossa, jossa otetaan vastaan hostelliyöpyjiä ja muita asiakkaita. Me ollaan kokkeja, leipureita, kauppiaita, hostellinpitäjiä sekä kahvila- ja ruokalatyöntekijöitä. Lupauduin myös autokuskiksi ja säestäjäksi.

Työni aloitin heti ensimmäisenä aamuna kunniakkaasti polttamalla kaurapuuron pohjaan (hostellivieraille tarjotaan aamupala). Laitoin puuroon myös liikaa suolaa (hostellivieraille pyritään tarjoamaan maukas aamupala). Sitten tsemppasin, kun paistoin hienoja pinaattilettuja yhteensä kolmella eri pannulla samanaikaisesti (lauantaisin ja sunnuntaisin kirkolla on tarjolla ruokaa halukkaille). 

Pari päivää sitten hajotin kahvipannun, kun kolautin sen vahingossa tiskipöydän reunaan ja pannun lasiin tuli reikä (kahvilassa on tapana tarjota asiakkaille kahvia). Eräs vakiotyöntekijä lohdutti mua ja sanoi, että "Älä välitä. Kaikki uudet rikkoo täällä aina aluksi jotain - tosin ei niistä kukaan oo aiemmin kahvipannua rikkonut!". Niinpä jouduin taas vähän tsemppaamaan ja tein kolme pellillistä yllättävän hyviä pannareita.

Kaikista pelottavinta on vastata respan puhelimeen. Nostat luurin ja toisessa päässä saattaa olla kuka tahansa, joka kysyy mitä tahansa. Ja sitten pitäisi osata vastata. Oon tosi hyvin onnistunut välttelemään puhelimeen vastaamista, mutta kaksi kertaa olen joutunut sen tekemään. Ensimmäisellä kerralla kysyttiin saunan aukioloaikoja. Ne tiesin. Toisella kerralla tuli tosi hankala kysymys majoituksesta, mutta siitäkin selvisin, kun perehdyin hostelworldin käyttöön tällä kertaa majoituksen tarjoajan puolesta.

Työ on hauskaa ja asiakkaat kauhean mukavia. Yksi pitkänlinjan kirkon asiakas tuo aina uusille tulokkaille superhyvää brittiläistä leipää tervetulolahjaksi. Olin todella vaikuttunut, kun sain tuoreen leipäpussin käteeni. Ja kyllä oli hyvää, kun kämpillä sitä iltapalaksi söin. 






2 kommenttia:

  1. Ihana postaus Heli! Mää mietinki pääni puhki että mitä hommaa nää siellä oikeen teet, ja tuo kuulostaa kyllä just niin sulta, haha! :DD Tsemppiä niiden kahvipannujen ja puurojen kanssa, hyvin menee!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eikö meekin hyvin :D Välillä tunnen itteni ihan norsuksi posliinikaupassa, kun keittiössä on niin paljon rikottavaa / tönittävää / kompasteltavaa. Mutta yritän nyt olla vähemmän kömpelö ja enemmänkin sulavaliikkeinen keittäjätär / leipuri.

      Poista