tiistai 14. kesäkuuta 2016

Kylmyydestä



Kannattaako Pietariin matkustaa talvella? Jos varustautuu yhtä huonosti talvimatkailua varten kuin me, vastaus on jyrkkä ei. 

Ole siis viisaampi talvimatkustaja ja tartu tähän verrattomaan neuvoon: ota mukaan kunnon talvikamppeet ja laita lämpimät ja käytännölliset kengät jalkaan. Ole välittämättä siitä, että kauniit venäläisnaiset sipsuttavat ohitsesi korkeilla koroilla vuorautuneena kalliisiin turkiksiin. Tunne itsesi päästä varpaisiin topattuna rumaksi ja paksuksi, mutta ihastuttavan lämpimäksi ja hyvinvoivaksi kovassa pakkasessa ja viimassa.


Meillähän varustelu ei ollut alkuunkaan onnistunutta Pietarin reissulle. Suomessa oli ollut uuteen vuoteen asti todella lauha talvi. Lämpötila liikkui Helsingissä joulukuussakin kymmenessä plusasteessa. Olin varautunut korkeintaan viiteen pakkasasteeseen. En uskonut millään, että lämpömittari voisi Helsinkiä etelämmässä sijaitsevassa Pietarissa enää tuon alemmas pudota.

Väärässä olin, totesin Pietarissa eräänä aamuna, kun katsoin -18 astetta näyttävää mittaria ja puin jalkoihini Espanjasta ostamiani ohutpohjaisia kaupunkibootseja syys- ja kevätkäyttöön. (Mainittakoon vielä, että saappaat olivat kyllä kauniit, mutta niin epäkäytännölliset, ettei niihin mahtunut laittamaan edes villasukkia. Pitkällisen testaamisen jälkeen huomasin, että sain mahdutettua niihin ohuet sukkahousut ja kahdet tavalliset sukat päällekäin, mikä ei edelleenkään estänyt jalkojen palelemista ja tunnottomaksi muuttumista.)




Venäjän tuliaisina päällimmäisenä reissulta jäi mieleen piinaava kylmyys, luita ja ytimiä kalvava jatkuva palelu sekä tunnottomuus reisissä ja varpaissa, mutta myös hengissä selviämisen euforinen tunne koettelevissa kaupunkiolosuhteissa!

Olin kylmyydestä vielä järkyttyneempi kuin muut matkaseuralaiseni, sillä koin osittain olevani vastuussa reissustamme. Olin houkutellut tytöt mukaan muun muassa sanomalla, että kaupungissa voi leppoisasti lomailla talvellakin, sillä ulkoilun sijasta voisimme yhtä hyvin hengata esimerkiksi kauppakeskuksissa, museoissa ja kylpylöissä. Muuten hyvä, mutta kun yritimme mennä viettämään päivää esimerkiksi Eremitaašiin, jono kiemurteli monta kymmentä metriä taidegallerian ulkopuolella. Puoli tuntia jonotettuamme oli pakko luovuttaa. Meillä jokaisella oli mennyt varpaista tunto, ja jono ei ollut liikkunut mihinkään siinä ajassa. Myös uuden vuoden aikaan monet kylpylät ja kauneushoitolat olivat kokonaan kiinni tai vain osittain auki, joten sekin suunnitelma meni myttyyn. 


Minulla oli koko Pietarin loman ajan sellainen tunne, että olin johdattanut joukkoni Siperian ikiroutaisille heinäaroille, emmekä ihan tarkkaan tienneet selviäisimmekö sieltä hengissä kotiin vai emme. 

Kylmyyden lisäksi myös valon puute vaivasi uuden vuoden taitteessa. Pimeä tuli nopeasti jo ennen neljää, ja joulupyhien jälkeen meidän kaikkien rytmi oli sellainen, ettemme me kovin monesti päässeet ennen puoltapäivää ulos hotellihuoneesta. Valoisaa aikaa riitti ehkä kolmeksi, neljäksi tunniksi ja sen jälkeen kaikki oli jälleen pimeää.





Tammikuun ensimmäisenä päivänä jätin tytöt laittautumaan hotelliin ja lähdin itse valokuvaamaan päivänvalossa paikkoja. Päivä oli jälleen aivan hirvittävän kylmä, mutta kaunis ja aurinkoinen. Minulla oli vain ohuet sukkahousut farkkujen alla, ja jo puolen tunnin päästä reisistä ja varpaista alkoi mennä tunto. Meillä oli treffit tyttöjen kanssa kahden tunnin päästä, ja vietin sen koko ajan ulkona valokuvaamassa. Matkalla tapaamispaikkaamme en todellakaan tiennyt pääsenkö perille, sillä lihakset alkoivat kangistua kylmyydestä pahemmin ja pahemmin. Pysähdyin kaikissa mahdollisissa avoinna olevissa kaupoissa (joita ei ollut paljon auki kiitos vuoden ensimmäisen päivän), yritin kierrellä niissä lämmittelemässä niin pitkään kuin kehtasin ja pyrin jaksamaan kaupan suomalla lämmöllä aina seuraavaan matkamyymälään asti. Matkamyymälähyppelyn avulla pääsin perille tapaamispaikkaamme asti, mutta olin kauhuissani siitä, että minun piti vielä kyetä puolisen tuntia kävelemään kauppakeskukseen, jonne olimme matkalla. En uskonut pääseväni perille, mikä nauratti tyttöjä, mutta oli minulle sillä hetkellä totisinta totta. 

Kylmyydestä kertonee jotain sekin, että sillä hetkellä en odottanut mitään niin paljon kuin pääsemistä kauppakeskukseen sovittamaan mahdollisimman monia monimutkaisia vaatteita, riisumaan miljoonia vaatekerroksia, pukemaan uusia ja saada siten lämpöä ja hikeä pintaan. Yleisesti ottaen minusta juuri mikään ei ole kauheampaa kuin helteellä shoppailu ja vaatteiden pukeminen ja riisuminen ahtaassa ja kuumassa pukukopissa, mutta Pietarissa se oli saunan puutteessa paras keino lämpenemiseen mitä tiesin - ja se toimi! Lisäksi ostin Uniqlosta "kaupunkiin sopivat" toppahousut, joilla kuljin koko loppuloman onnesta ymmyrkäisenä. Samat housut pelastivat minut myös Suomeen saapuneilta kovilta pakkasilta monena päivänä putkeen!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Yllätysreissu Pietariin



Pietari 30.12.20152.1.2016

Viime vuoden lopulla iski ihan kammottava reissukuume ja nimenomaan ulkomaille. Aluksi suunnittelimme kavereiden kanssa rantalomaa jonnekin kauas, mutta ensinnäkin ison kaveriporukan aikatauluja on hankala saada sovitettua yhteen, ja toisekseen joulun ja uuden vuoden aikaan kaikki lentoliput ja hotellit ovat superkalliita. Niinpä lomareissu tässä muodossa jäi vain haaveeksi.

Ulkomaille lähdöstä en kuitenkaan pystynyt antamaan periksi, sillä olin todella aivan valtavan reissukuumeen kourissa. Halusimme kavereiden kanssa uudeksi vuodeksi jotain erityistä tekemistä mahdollisimman halvalla. Niinpä ehdotin sitten Pietaria, koska sinne sai vielä suhteellisen halvalla junalippuja ja majoitus oli todella edullista. Lisäksi Joensuussa asuvalla S:llä oli valmiiksi viisumikin, sillä ilmeisesti koko Joensuu ja muut itärajaa lähellä asuvat suomalaiset ramppaavat Venäjällä monta kertaa kuussa. 

Pitkän hiillostamisen jälkeen sain Lapin mökkilomaa suunnittelevat kaverini käännytettyä  Pietari-idean puoleen, ja päätimme lähteä katsastamaan kaupungin, mikäli ehtisimme enää saada viisumit lomaa varten. Turhan aikaiseen emme päätöstä jättäneet, sillä lopulta viisumit valmistuivat ja olivat noudettavissa rautatieasemalta 16 tuntia ennen junan lähtöä Pietariin.

Viisumin hakeminen oli lopulta aika helppoa, mutta todella kireän aikataulun vuoksi se tuntui silloin paljon hankalammalta ja isommalta projektilta kuin olikaan. Meillä jäi vain yksi päivä aikaa täyttää hakemuslomake, hommata tuoreet passikuvat, hakea vakuutusyhtiöltä todistus matkavakuutuksen olemassa olosta ja roudata kaikki eri lippulappuset + passi päärautatieasemalla olevaan toimistoon ennen sen sulkemisaikaa. 

Tuon päivän olin vieläpä töissä ennen joulupyhien alkua, ja yritin sitten hoidella viisumiasiat toisella kädellä ja työasiat toisella. Kylmänhiki otsalla hyppäsin työpäivän jälkeen Pasilasta junaan, kävin ottamassa rautatieaseman valokuvakopissa tarvittavat valokuvat kahdessa minuutissa ja sain palautettua hakemuspaperit liitteineen toimistoon varmaan 15 minuuttia ennen sen sulkemisaikaa. 

Oli muuten aika voittajafiilis, kun pitelin käsissäni valmistuneita viisumeita joulukuun 29. päivänä. Suurta riemua aiheutti se, että minä ja kaksi kaveriani olimme hakeneet viisumia samoille päiville, mutta silti meille jokaiselle oli merkitty eri päättymispäivä. Muistaakseni A. olisi saanut olla jopa kuukauden Venäjällä, S. viikon ja minä juurikin ne pyytämäni viisi päivää. Sama hinta oltiin kaikki kuitenkin maksettu viisumista. Että liekö tämä jokin venäläinen tapa ja pieni kulttuuriero verrattuna Suomen pedanttiin virkamiestyöhön?

Seuraavana joulukuisena aamuna meidän nelihenkinen retkikunta kokoontui sitten rautatieasemalle, ja junan pienen myöhässäolon jälkeen olimme vihdoin matkalla kohti Pietaria ja Venäjää! 


Olin aivan innoissani, sillä Venäjä oli minulle ihan uusi tuttavuus. Näin jälkeenpäin ajatellen on jopa ihan outoa, että olen naapurimaistamme käynyt lukuisia ja taas lukuisia kertoja Ruotsissa, Norjassa ja Virossa, mutta Venäjällä en kertaakaan. Ja sitä paitsi olen suuri Venäjä-fani katsottuani tarpeeksi monta tuntia Ville Haapasalon Venäjästä kertovia ohjelmia. Viimeisimmässäkin kaudessa näytettiin, että Venäjältä löytyy kameleita, buddhalaisia kyliä ja kaupunkeja sekä valtavia vesimelonipeltoja vesimelonijuhlineen!

Keksin matkustamattomuuden syyksi ainoastaan sen, että olen kuvitellut Venäjälle matkustamisen olevan paljon vaikeampaa kuin se onkaan. Tietenkin viisumin hommaaminen tuottaa vähän lisätyötä, mutta lopulta kätevääkin kätevämpi kolmen tunnin junamatka Pietariin tasoittaa vaivannäön täysin. Oli aivan ihanan helppoa matkustaa ilman turvatarkastuksia, ja passintarkastuskin hoitui liikkuvassa junassa ilman jonotusta Viipurin ja Pietarin välillä. Kun juna saapui Pietariin, olimme saman tien valmiita lähtemään kohti uusia seikkailuita. 

lauantai 6. helmikuuta 2016

Reissuvuosi 2015

Vuosi 2015 oli reissailun suhteen aika maltillinen. Jo toista vuotta peräkkäin jämähdin Euroopan sisäpuolelle, vaikka kaukokaipuu kaihersikin mieltä varsinkin loppuvuonna. Tämä vuosi on kuitenkin omistettu merentakaisten maiden valloitukselle! Maaliskuulle on jo varattu lennot New Yorkiin - kaupunkiin, jossa en ole koskaan aiemmin käynyt, vaikka Jenkeissä on tullut vietettyä pitkiäkin aikoja kahteen eri otteeseen.

Tässä kuitenkin vielä viime vuoden reissukatsaus:

4/2015 Barcelona, Espanja


Huhtikuussa meillä oli yhden parhaimman ystäväni kanssa sovittuna monipäiväiset treffit Barcelonassa. Keväinen kaupunki helli meitä auringonvalollaan ja kauneudellaan, joskaan ei ihan vielä lämpimällä ilmastollaan. Reissusta jäi tosi hyvä mieli, ja onnistuin myös vuonna 2015 viettämään synttäreitäni jossain muualla kuin Suomessa. 

6/2015 Lontoo, Iso-Britannia

Palasin juhannuksena vanhaan ja rakkaaseen kotikaupunkiini, Lontooseen. Tarkoituksena oli nauttia kaupungissa asuvien ystävieni seurasta ja fiilistellä tuttua ja ihanaa kaupunkia, mutta yllätyksekseni ehdin kokea myös ihan uusia juttuja, joita en ollut ehtinyt tsekata Lontoo-vuoteni aikana. Kävimme muun muassa Columbia Roadin kukkamarkkinoilla ja Sky Gardenissa ihailemassa pilvenpiirtäjästä avautuvia maisemia. Joka kerralla Lontoosta löytää jotain uutta ja ihanaa!

7/2015 Islanti

Vuoden "pääreissu" suuntautui heinäkuiseen Islantiin. Lähdimme saarelle isolla reissuporukalla ja vuokrasimme maasturit, joilla huristelimme saarta ympäri kymmenen päivää. Löysin yhden maailman kauneimmista ja luontokohteiltaan monipuolisimmista maista. Kuumaat lähteet, jäätiköt, geysirit, jäätikköjärvet, vuoret, mustat rannat ja lunnit ihastuttivat päivä toisensa jälkeen.

9/2015-10/2015 Norjan Lappi

Syys-lokakuun vaihteessa vietimme kaverini kanssa viikon Lapissa. Suurimmaksi osaksi olimme Suomen puolella, mutta käväisimme muutaman päivän reissun Norjan puolella. Ajelimme Jäämeren rantaa pitkin Altaan, jossa yövyimme suomalaispariskunnan omistaman leirintäalueen pikkumökissä. Nautimme reissumme huikeimmista maisemista: oli vuonoja, merta, mutkikkaita teitä, tunneleita ja vieläpä ruska, joka Suomen puolella oli haihtunut jo pari viikkoa sitten. 

12/2015-1/2016 Pietari, Venäjä

Joululoman koittaessa reissukuume oli kasvanut jo ihan valtaviin mittoihin. Suurinpiirtein pakotin ystäväni minun mukaani Pietariin kaupunkilomalle. Vaikka aurinko ja lämpö olisi ollut kaikista paras lääke matkakuumeiluun, Pietari helli lompakkoa kalliiden pakettimatkojen sijaan. Kaupunki oli kiehtova sekoitus suunnatonta rikkautta ja syvää köyhyyttä. Pietari oli äärimmäisyyksien kaupunki, johon palaan mielelläni uudelleen keväämmällä tai kesällä. Kiristyvä pakkanen ja jäätävä viima ajoivat minut nimittäin melkein paniikkokohtauksen partaalle. Pietarista lisää tulevissa postauksissa.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Islanti TOP 5

Islannin reissu alkaa olla tämän postauksen myötä loppuunkäsitelty. Jossain vaiheessa saatan laittaa tänne muutaman time-lapsen tuosta luonnonkauniista maasta, sillä me kuvattiin useasti meidän ajomatkoja etuikkunaan kiinnitetyllä GoPro -kameralla. Jonkun pitäisi vain innostua koostamaan otetuista kuvista videoita (vink, vink Islannin matkaseura!).

Ajattelin, että kokoelmapostaus olisi hyvä tapa hyvästellä  ihmeellinen Islanti. Niinpä listaan tähän alle viisi omasta mielestäni parasta kohdetta Islannista.

5. Strokkur 

Haukadalurin geotermisesti aktiivisella alueella sijaitsee ainoastaan yksi toimiva geysir, Strokkur. Se purkautuu raivoisasti alle 10 minuutin välein, mikä tekee siitä tosi yleisöystävällisen. Geysirit ovat ylipäänsä niin harvinaisia koko maapallolla, että niitä kannattaa ihastella aina kun pystyy. 

Lue lisää täältä.


4. Landmannalaugar


Landmannalaugar sijaitsee Islannin ylämailla ja on saavutettavissa ainoastaan nelivetoautoilla F-teitä pitkin ajamalla. Matkat sinne ja takaisin ovat jo itsessään kokemus. Autolla päästään ylittämään monia jokia ja ajetaan möykkyisessä, hiekkaisessa ja kivisessä maastossa.

Periltä löytyy mieletön väriloisto, kun ryoliittivuoret hehkuvat auringonvalossa lukuisissa eri väreissä. Vuorten lisäksi alueelta löytyy kanjoneita, tulivuoria, laavakenttää ja näkymät parhaimmillaan 11 eri jäätikölle.

Lue lisää täältä.


3. Reykjadalur

Vaikka Islannissa on kesälläkin kylmä, uiminen on ympäri vuoden aina lämmintä! Kuumassa lähteessä uiminen on superrentouttava kokemus. Hengailu kylpylöissä ja uimahalleissa on tosi kivaa, mutta kaikista parasta on maksuttomissa luonnonvesissä uiminen.

Hienoin löytämämme uimapaikka oli Varmá -joki Reykjadalurissa. Sinne piti kävellä puolisen tuntia parkkipaikalta, jonka jälkeen silmien eteen avautui kiemurteleva ja höyryävä joki kymmenine kylpijöineen.

Lue lisää täältä.


2. Leirhnjúkur


Leirhnjúkurin valtava laavakenttäalue Kraflan osittain romahtaneella aktiivisella tulivuorialueella tuo mieleen helvetin. Jokaisessa ilmansuunnassa näkyy vain mustaa, höyryävää maata, kiviä ja kallioita. Tuuli vinkuu kallioiden välissä ja joissain kohdin maa on niin kuumaa, että kengänpohjat voivat sulaa. Kannattaa siis pysyä merkityllä reitillä. 

Lue lisää täältä.

1. Jökulsárlón

Pysäyttävintä koko Islannissa oli Jökulsárlónin jäätikköjärvi. Tunnelmaa sen rannalla ei voi edes oikein kuvailla. Paikka on mykistävän kaunis sekä omituisen pysähtynyt ja rauhallinen. Järven takana levittäytyy sokaisevan valkoinen Vattnajökull -jäätikkö. 

Lue lisää täältä.